Interaktiiviset seikkailut eivät monestikaan asu pelkästään ruuduissa. Ne yleensä hiipivät sieltä yhä useammin keittiöihin ja baareihin. Kun mielikuvitus, tuoksut ja värit sulautuvat, syntyy juomia, jotka kertovat tarinan ensimmäisestä siemauksesta lähtien.
Alta löytyvät reseptit eivät ainoastaan maistu hyvältä niissä kuuluu tuttu ääniraita, salaperäisten luolien kaiku tai pixeleistä kumpuava iloa täynnä oleva pomppufiilis. Jokainen sekoitus on muokattu kotibaaristin toteutettavaksi ja ne ovat luonteeltaan pikemmin tunnelmannostattajia kuin ilmoituksia siitä, että nyt on pakko juoda.
Hyrulen vihreä taikajuoma
Legend of Zelda on opettanut, että ruohon seasta löytyy ruupioita ja pulloista elinvoimaa. Tästä muistuttaa smaragdin-sävyinen long drink, jossa kurkku-gin kohtaa limemehun, tuoreen omenasoseen ja persiljasiirapin. Shakerissa nopea ravistus jään kanssa, jonka jälkeen sisältö siivilöidään korkeaan lasiin.
Pinnalle lisätään https://www.boostcasino.com/fi/kasinopelit pelaajalle soodaa sen verran, että juoma herää eloon metsäpuron lailla. Kurkunsiivu koristaa reunan ja vihreä väri hehkuu yhtä kirkkaasti kuin Linkin ruutu sydänmittarissa. Maultaan kokonaisuus on yrttinen ja raikas, ja maaltasi pitävä pelihahmokin pysyy valppaana. Suutuntuma jää pehmeäksi omenasose sitoo aromit yhteen niin, ettei mikään raaka-aine huuda toistaan kovempaa.
Sienen valtakunnan punainen kuplavesi
Kukaan ei unohda ensimmäistä punavalkoista sientä, jonka jälkeen Mario kasvoi isommaksi. Lasissa tämä hetki näkyy rubiininpunaisessa highballissa, jonka pohjalla on mansikka-basilikapuré.
Vodka tuo keveyttä, appelsiinimehu pyöristää makua ja pieni tilkka balsamicosiirappia lisää pelimaailman yllätyksellisyyttä. Sekoitus rakennetaan suoraan jäiden päälle, ja päälle kaadetaan kuplivaa kivennäisvettä, joka antaa tasaisen hissimäisen nousun aromien kerrostumille.
Reunalle pujotettu piparminttulehti muistuttaa maagisesta viidakosta, jossa seuraava warp-putki odottaa. Juoma etenee makeasta happamaan pureskellen kuin kenttä, jonka lopussa odottaa lippusalko. Suullinen virkistää, mutta jäljelle jäävä basilikan tuoksu kutittaa nenää ja houkuttelee melkein ottamaan uuden yrityksen.
Night City Negroni
Cyberpunk 2077 näytti, miltä neonin kyllästämä metropoli maistuu. Tätä tulkintaa varten klassinen Negroni saa teknoglamouria, kun gini vaihdetaan savuiseen meskaliiniin. Vermutti pysyy makeana, mutta camparin rinnalle lisätään ripaus suolalla viimeisteltyä vadelmalikööriä.
Lasin reuna pyyhkäistään kuivalla chilijauheella, joka heijastaa kaupungin pisteliästä luonnetta. Jäähileet sulavat hitaasti ja sekoittavat juoman, eikä nopea kulautus tee oikeutta kerroksille miedon karvas maku avautuu kerros kerrokselta kuin korporaatioiden juonet. Vibraatio on intensiivinen muttei hyökkäävä, aivan kuten yöllinen ajelu Moto Kusan seuduilla, kun radiokanavat sekoittuvat katuvalojen välkkeeseen.
Rivian musta metsä
Witcher-saga on tumma ja rosoinen, ja niin on myös tämä metsään kumartava vanha-muori-tyylinen cocktail. Pohjana toimii rukiinen viskilasi, joka saa kumppanikseen mustaherukkasiirapin, kuivattua rosmariinia sekä tilkan savustetun teen uutetta. Ravistus antaa nokipannukahvin kaltaisen vaahdon, joka kuoriutuu lasin pinnalle kuin Geraltin hopeinen panssari.
Tuoksu on marjainen, hento savu kietoutuu ympärille ja rosmariini muistuttaa siitä, että hirviön veri ei lähde kankaasta helposti. Juoma nautitaan hitaasti, sillä makumatka vie synkän kuusikon halki aina Novigradiin saakka. Jälkimaku jää suuhun pitkäksi aikaa, aivan kuten eepoksista tutut moraaliset dilemman varjot.
Overwatch Sunrise
Blizzardin värikkäässä räiskintäpelissä eri kulttuurit, rytmit ja kielet törmäävät hyväntuulisesti, joten cocktail saa olla yhtä monitahoinen. Tequilapohjan kaveriksi puristetaan greippiä ja litsiä. Shakerissa sekaan livahtaa inkiväärisiirappia sekä noni-mehua, joka antaa trooppisen vivahteen. Juoma kaadetaan jäiden päälle ja pinnalle valutetaan granaattiomenamelassia ohuena nauhana, jolloin lasiin piirtyy auringonnousua muistuttava liukuväriefekti.
Silloin kun lasin läpi paistaa valo, kerrokset näyttävät siltä kuin Doradon ilotulitukset sulautuisivat yhdessä ruudussa. Maku leijuu hapokkaan ja makean rajalla, ja pieni inkiväärin polte huipentaa kokemuksen. Yksikään ainesosa ei hallitse toista, samaan tapaan kuin hyvin sovitettu tiimipeli, jossa roolit tukevat toisiaan.